PATCHCOAT SWEET DREAM


© Lisa Kärnä

Virallinen nimi Patchcoat Sweet Dream
Kutsutaan Susu
Rotu australianpaimenkoira
Väri blue merle white & tan
Sukupuoli narttu
Syntynyt 31.12.2008

Kasvattaja Wilhelmiina Virolainen / kennel Patchcoat, Liperi
Omistaja Sirkku ja Satu Kouki, Joensuu ja Wilhelmiina Virolainen, Liperi

Terveystulokset
Lonkat: tutkitaan
Kyynärät: tutkitaan
Polvet: tutkitaan
Silmät: terveet (-09)

Susu jalostustietokannassa

i. Gearharts Headliner DNA-cp 'Rocky' ii. Mistrettas Shadow Hawk DNA-CP iii. Mistrettas Eagle Song
iie. WTCH Mistrettas Zagala Con Ojo Zaca
ie. Roxy Ballou of Gearhart iei. WTCH Mistrettas Bandito Ballou RTDsc CD, DNA-VP
iee. Daughters Darling
e. BH North Legends Daydream 'Unnu' ei. JK1 BH Fairoaks Saltfleet Ty STDs eii. Fairoaks Quinterro
eie. Fairoaks Grace Under Fire
ee. Fin MVA JK3 HK1 BH AD North Legends American Dream eei. Dancing Skies Chili Pepper
eee. Fin MVA S MVA HK2 Tres Colores Bailarina

Miten Susu tuli meille?
Susun tarina tuntuu olevan tyypillinen kolmannen tai neljännen koiran stoori – se vain tuli.

Vuoden 2008 aikana tutustuin ahkerasti eri rotuihin ja tunsin jo löytäneeni kuuluisan Sen Oikean rodun. Pyreneittenpaimenkoira vaikutti kaikessa vilkkaudessaan juuri siltä, millainen koiran kuuluukin olla. Helinä Leppäsen pyrtsikolmikko Cassessa, Sirrassa ja Ruletessa oli sitä draivia, mitä koirassa kaipaan. Ehdin treenata ja kisata Cassen kanssa agilitykentillä puolisen vuotta ennen erästä tapaturmaa, joka vaitettavasti katkaisi harmillisen lyhyeksi jääneen kisailumme. Vierailimme myös kasvattajilla ja seurasimme pyrtsikehiä näyttelyissä.

Susun varsinainen tarina alkoi alkusyksystä 2008, kun vierailimme ensimmäisen kerran Miimillä (kennel Patchcoat). Niihin aikoihin haikailimme vielä kovasti pyreneittenpaimenkoiran perään, ja tutustumisretki aussieiden maailmaan tehtiin lähinnä näön vuoksi - ei tarvitsisi sitten jossitella. Pami (Patchcoat Pamela) ja Unski (North Legends American Dream) hurmasivat meidät täysin kovasti topimaisella olemuksellaan, mutta siirsimme aussieajatukset kuitenkin takaisin taka-alalle. Miimille olisi tulossa seuraava pentue kuluvana syksynä red merle -narttu Unnulle (North Legends Daydream) ja isänä toimisi rapakon takana asusteleva texasilainen black tri Rocky (Gearharts Headliner DNA-cp), mutta pentueen ajankohta, loppusyksy 2008, tuntui turhan aikaiselta. Niinpä päätimme jatkaa aktiivista tutustumista muihinkin rotuihin. Unnu-äiskän juoksu venyikin vähän myöhemmälle ajankohdalle, mitä alunperin luulimme, ja niin tulivat aussiepohdinnat taas kovin ajankohtaisiksi. Muutamaa päivää ennen pentujen syntymää, sunnuntaina 28.12., käytyämme koko perheen voimin Miimillä ja tutustuttuamme lähiseudun aussieporukkaan, löimme päätöksen lukkoon.

Miksi sitten loppujen lopuksi päädyimme aussieen jonkin muun paimenkoiran sijasta? Eikö pyreneittenpaimenkoira ollutkaan se oikea? Päätös ottaa pentu Unnun ja Rockyn pentueesta oli pitkälti jonkinlainen kompromissiratkaisu perheenjäsentemme kesken. Muu perhe oli sitä mieltä, että pyrtsissä on ihan liikaa sähellystä ja etenkin ääntä heidän makuunsa. Miimin aussiet sen sijaan vaikuttivat taas heidän mielestään juuri siltä, kuin koiran kuuluu olla. Niinpä minun oli taivuttava ja siirrettävä pyrtsihaaveet tulevaisuuteen. Nyt, kun aussie-elämää on puolisen vuotta takana, voin todeta, että päätös ei ollut lainkaan pöllömpi. Sain nimittäin ääntä, vilkkautta, keskittymiskykyä, taistelutahtoa ja saalisviettiä enemmän kuin odotin – kuten Miimi totesi jo luovutusikäisestä Sususta, se on tykki. Paitsi Susu yksilönä, aussie on muutenkin varsin hieno rotu. Vilkkaus, hyvä työmoraali ja monipuolisuus tuntuvat tekevän aussieista mitä mainioimpia harrastuskavereita ja ennen kaikkea perheenjäseniä.

Lisäinfo tulossa!